Pienempi kuin kolme

Vaikka Pienempi kuin kolme onkin melko traditionaalinen, usein kolmikuvainenkin, komediallinen sarjakuva, pidän itse eniten vakavammista sarjakuvista. Minusta jokaikisen ihmisen kannattaisi lukea sarjakuvat Maus (tekijä Art Spiegelman) ja Hiroshiman poika (tekijä Keiji Nakazawa). Molemmat tarinoista ovat omaelämänkerrallisia, Maus tosin huomattavasti suoremmin. Se muistetaan keskitysleirikuvauksena, mutta alunperin kahdessa osassa ilmestyneessä tarinassa kuvataan tekijän isän elämää myös ennen sotaa, sodan aikana ennen juutalaisuutensa vuoksi leirille joutumista että eräänlaisena metatasona perheen myöhempiä vaiheita. Kaikki tarinan hahmot ovat elämiä: juutalaiset hiiriä, saksalaiset kissoja, britit sammakkoja ja niin edelleen. Piirrokset ovat nättejä, mutta tarina on karmea (kuten aiheesta voi arvatakin). En suosittele kumpaakaan näistä sarjakuvista viihteeksi, vaan pohdituttamaan ja opettamaan historiaa.

Hiroshiman poika (Hadashi no Gen, Barefoot Gen), tai tarkemmin sen osa 1/2, on ensimmäinen suomeksi käännetty manga. 2000-luvulla ilmestyi kai uusi edellistä järkevämpi käännös, en ole ihan varma. Ensimmäisen osan viime sivuilla putoaa atomipommi, mutta suurin osa kirjaa kertoo siis elämän karuudesta köyhyydessä sodan ja militarismin keskellä. Toisessa osassa kuvataan elämää pian pommin jälkeen. Itse olen pitänyt kauhistuttavimpana asiana noissa elokuun 1945  atomipommituksissa juuri pommin jälkeistä aikaa: miten tietämättömiä ihmiset olivat, miten voimattomia lääkärit ja miten hirveää kaiken kaikkiaan elämä oli pommin jälkeisinä viikkoina (ja vuosina), ja juuri noita asioita Hiroshiman poika kuvaa pienen pojan silmin, koskettavasti ja rajusti.

Kategoria: joulukalenteri.