Pienempi kuin kolme

Tästä alkaa sarjakuvakurssilla 2008 piirretty eeppinen Postilaatikko-trilogia. Inspiraationa ekana sarjikseen on käytetty Alias-pelin kortteja, joista olen aiheikseni saanut postilaatikon ja avannon. Myöhemmät sarjakuvat syntyivät jatkoksi kuin itsestään : )

.

Tällä kertaa mainostan mangaa (ja animesarjaa) nimeltä Hikaru no Go. Se on eräs ensimmäisiä animesarjoja, joita katsoin, mutta suosittelen kirjaihmisenä sarjakuvaversiosta. (Julialta lainattavissa noin ensimmäiset yhdeksän pokkaria!)

Tarina alkaa sillä, että kuudesluokkalainen Hikaru löytää isoisänsä vanhasta go-laudasta vain hänelle näkyvän aaveen. Aave nimeltä Sai on elänyt 1000 vuotta sitten, mutta jäänyt aaveeksi janotessaan pelaamaan lisää gota. Aluksi Hikaru ei ole lainkaan kiinnostunut ikivanhasta lautapelistä, mutta pelaa Sain mieliksi. Pian Hikarukin kiinnostuu pelistä ja alkaa pelata itse eikä vain Sain ohjeita kuunnellen.

Sarjan hienous on siinä, että se on melko perinteinen shonen-sarja (pojille tarkoitettu anime/manga), mutta tappelun tai pokemonien kouluttamisen sijaan päähenkilö kehittyy maailman vaikeimmaksi tituleeratussa lautapelissä. Piirrosjälki on hyvää, Sai on mahtava sivuhenkilö – ja vaikka kaikki pelilaudat piirretty go-ammattilaisen ohjeiden mukaan mutta sarjaa voi lukea myös vaikkei osaisi gota. Vaarana tosin on, että pelaaminen alkaa kiinnostaa ; )

.

Tällä kertaa tarjolla: ihkailmaista oppimateriaalia tietojenkäsittelytieteeseen!

Varoitus: ei välttämättä täysin aloittelijaystävällistä, sillä Romeo piirsi tämän lähinnä itseään, ei lukijoita varten… Mutta klikatkaa kuva suuremmaksi ja ihailkaa ainakin söpöjä tulikettuja : )

.

Pienempi kuin kolme goes ruokablogi!

Päivän ruokana Tofukokkeli alias Tofu Scramble alias Munaton munakokkeli alias Herkkumössö.

Sarjassamme erittäin helpot ja herkulliset reseptit ^^

Sipulinen tofukokkeli kahdelle

1 pkt maustamatonta tofua (n. 250 g) (halvemmalla tietty pääsee, jos ostaa etnisistä kaupoista isomman paketin…)

noin 1/2 pussia sipulikeittoaineksia (eli noin 20-30 g)

1. Kaada makusi mukaan sopiva määrä sipulikeittoaineksia pieneen kulhoon ja lisää vettä sen verran, että vaikuttaa siltä, että jauhe ja neste integroituvat tahnaksi. Odottele viitisen minuuttia – tällä välin voit vaikka keittää pastaa tai tanssia ympäri keittiötä. Jos huomaan minun laillani laittaneesi liikaa vettä, lisää korppujauhoja.

2. Lisää tofu. Itse tykkään kaataa tofupaketeista ensin liiat vedet ensin pois, mutta ei sillä taida olla väliä. Murskaa tofu haarukalla makusi mukana joko vähän isommiksi paloiksi tai ihan miniminimössöksi, kuten itse tein tällä kertaa.

3. Paista öljyssä pannulla. Tofua ei sinäänsä tarvitse kypsentää, mutta siihen voi koittaa saada paistettua vähän PAH-yhdisteitä eli herkullista paistopintaa.

4. Nauti sopivien lisäkkeiden kanssa.

Sipulikokkelin lisäksi toinen erinomainen maustamisvaihtoehto on tandooritahna (ihan tavallisesta marketista sekin), jota annostellaan 2-4 teelusikallista tofupakettia kohden : )

.

Sadannen kommentin kirjoittajalle oli luvattu piirustusmuotoinen palkinto, ja tässä sellainen nyt olisi. (Okei okei, saatan piirtää alkuperäisenkin ehdotuksesi vielä joskus kunhan ehdin ja muistan.)

Kuvassa Herr DC. Tyttönä.

Lisäkommentteja kuvasta: on hauskempi piirtää kummallisia vaatteita kuin ei-kummallisia, joten tyttö-DC sai astetta erikoisemmat vaatteet kuin mitä oikean elämän DC yleensä harrastaa. (Ja olen edelleen hirveän huono piirtämään hattuja anteeksi kaikki : ( )

.

Tosiaan ’maru’ ja ’batsu’-symboleita näkee kuulemma oikeassakin elämässä tuolla lailla tehtynä, mutta harvemmin kai yliopistoissa.. ( ja kyllä, aasialaisten mielestä punainen on oikein/hyvä ja vihreä väärin/huono.)

Sanokaa kaikki hei X-sanille ja japaninmaikka Ykköselle, ensimmäisille yliopistolaisille, jotka saivat sarjakuvallisen olomuodon! Kaikakia luokkatovereita en jaksanut piirtää…. + Kielistä kiinnostuneille: opettaja kysyy kaikissa kuvissa ”onko sallittua…?”

Saman opettajan tunneilla kuultua mm: ”Tämä video sopii 1-2-vuotiaille. Ja yliopisto-opiskelijoille.”

.

Tällä kertaa esittelyssä animaattori ja sarjakuvataiteilija Guy Delisle. Hänet tunnetaan parhaiten matkakertomuksistaan, enkä minäkään voi sanoa lukeneeni muita teoksia häneltä. Osa teosten Merkintöjä Burmasta, Shenzhen ja Pjongjang viehätyksestä on paikoissa, joista Delisle kertoo: varsin harva on käynyt, tai varsinkaan asunut, noissa maissa/kaupungeissa!

Parasta sarjakuvissa on kuitenkin Delislen taito kuvata sekä arkipäivän koomisuutta että toisaalta syviä, yleensä melankolisia, tunteita. Delisle on taituri kuvaamaan yksinäisyyttä vieraan kulttuurin parissa paikassa, jossa paikallisiin tutustuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vaikka Delisle ei tuomitse Burmaa tai Pohjois-Koreaa suoraan, teokset laittavat lukijan kyllä ajattelemaan.

Minulle rakkain Delislen kirjoista on kuitenkin Merkintöjä Jerusalemista. Tavallaan tuo teos eroaa aika lailla muista, mutta jaetussa kaupungissa on käsittämättömän paljon samaa kuin vaikkapa Pjongjanjissa, kunhan siihen vain tutustuu. Jerusalem-tarina oli oikeastaan vaikein lukea: en todellakaan odottanut törmääväni niin suureen määrään rasismia, tietämättömyyttä sekä näkyviin ja näkymättömiin muureihin kaikkialla. Israelilainen taksikuski voi kysyä yllättyneenä: ”Ai, onko palestiinalaiskortteleissakin busseja?”.

Toisaalta jaetun kaupungin arkeen kuuluu todella tragikoomisia tapahtumia. Palestiinalaiset käyvät siirtokuntien puolella marketissa, koska se nyt vaan on kulmakunnan paras kauppa.

.

Arkistojen uumenista. Piirretty lukion ensimmäisenä vuonna luokkatover(e)ille, jonka kanssa pohdimme mekkojen käyttämisen vaikeutta. Tässä siis käyttöohje kaikille sellaista kaipaaville ^^ Alkuosa sisältää myös mekkoja käyttämättömille olennaisen osan: mekon ja hameen määritelmät suomen yleiskielen kontekstissa.

.

(Ei itsenäisyyspäiväaihetta, toivottavasti kukaan ei pety.) Joulukalenterin olisi tarkoitus tarjota muutamakin vastaava imitaatio/parodia eräistä tutuista blogigenreistä, ja tämä postaus on sarjan ensimmäinen. Postaus perustuu tositapahtumiin.
Genre: lifestyleblogi by teini-ikäinen (hipsteri?)

Otsikko: Ostoksia ensilumi aikaan <3

Koska ihan kohta on pikkujoulut, menin Romeon kanssa ostoksille yhtenä iltana (enkä ehtinyt tehdä läksyjä, hups XD XD). Me käytiin kaikissa mun lempi vaatekaupoissa, eli UFF:issa ja Fidassa : ) Romeo ei löytänyt mitään kivaa (mikä ei oo ihme, kun miestenvaatteita on niin vähän kirppareilla), mutta mä ostin paidan ja liivin. Liivi oli se juttu, mitä oikeesti olin tullut ostamaan. Kun me tultiin ulos uffista, me huomattiin, että oli alkanut sataa lunta!!

Ei siitä kyllä saa mitään selvää kuvassa, mutta olihan se tosi ihanaa! Sit kun me oltiin saatu kaupat kierrettyä, meille tuli nälkä ja me mentiin subwayhin syömään. Kun sain oman patonkini syötyä, huomasin, että Romeo oli syönyt vasta tasan puolet omastaan XD

Syömisen jälkeen kello oli jo paljon ja piti mennä kotiin, vaikka ois ollut kivaa kävellä vaikka sata vuotta ulkona, kun maailma oli pitkästä aikaa valkoinen (ainakin vähän)…

Tässä vielä kuva niistä jutuista, mitä ostin. Eli musta liivi ja tommonen paita, en jaksanut laittaa sitä hyvin esille. Niin ja me käytiin kans Romeon kanssa Saiturinpörssissä ja ostin kynsilakkaa, joka maksoi 70 senttiä ja on tosi huonoa. Sekin pääsi kuitenkin kuvaan.

Niin ja Romeo kirjoitti katuun <3! Meillä oli tosi kiva ilta!

.

Hollannissa ei perinteiseti ole käynyt joulupukki, vaan Sinterklaas. Sinterklaas saapuu marraskuun lopulla Hollantiin laivalla, kiertelee maata muutaman viikon, ja tuo lapsille lahjoja 5. päivän iltana. Jokainen kiltti lapsi (ja moni aikuinenkin kai) saa Sinterklaasilta ainakin suklaasta/muusta makeasta muotoillun alkukirjaimensa. (Jos tarkempi tarina kiinnostaa, Wikipedia tai joku Hollanti-asiantuntija kertoo)

Ja koska muiden maiden perinteet ovat aina parempia kuin omat, Romeo saa tänään oman suklaakirjaimensa. Mikäli kuvan merkit tämänkin jälkeen kummastuttavat, pyydän lukijoita tutustumaan japanilaiseen hiragana-aakkostoon – isompi merkeistä on Ro, ja pienempi Yu (ääntyy Ju) : P

(Kyllä, tiedän, että minun olisi pitänyt käyttää länsimaisissa nimissämme katakanaa eikä hiraganaa, mutta esteettisistä syistä päädyin hiraganaan.)

.